Lasten kastelu- ja pidätyshaasteet

 Olen 30 vuotta toiminut yksityisenä uro-/fysioterapeuttina ja kohdannut monia perheitä, joissa lapsella tai nuorella on erinäisiä virtsan ja ulosteen pidättämiseen tai tyhjentämiseen liittyviä haasteita. Useinmiten ja lähes aina fysioterapia on se viimeisin oljenkorsi, mihin tartutaan kun mikään perinteinen elämäntapaohjaus, kasteluhälyttimet ja lääkehoidot eivät ole tuoneet lopullista apua.

Lääkärilehdessä 49/2021 on hyvin seikkaperäisesti tuotu esille hoidon porrastus lantionpohjan toimintahäiriöissä. Konservatiivisen hoidon keinoista yksi on lantionpohjan fysioterapia. Sitä toteuttavat toimintahäiriöiden kuntoutukseen erikoistuneet  fysioterapeutit, joista pienellä osalla on myös uroterapeutin koulutus. Kyseisessä artikkelissa ensisijaisena hoitomuotona hoidon portaissa on lantionpohjan fysioterapia biopalaute- ja sähköhoitoineen, vaivasta riippuen. Käytännössä oma kokemukseni on kuitenkin se, että fysioterapia ja kuntoutuminen on viimeisin keino johon tartutaan, mikäli sinne joku avuntarvitsija ylipäätänsä tiensä löytää.  Aikuisten kohdalla osa lääkäreistä jo osaa ohjata fysioterapiaan, mutta lasten kohdalla tämä ohjautuminen on kyllä todella sattumanvaraista ja yleensä  valveutuneiden vanhempien somelöytöjen ja puskaradion varassa. Terveydenhuollossa tulisi siis herätä tähänkin hoitopolkuun. Ei voi olla niin, että potilaan vastuulla on etsiä toimivin apu.  

Useimmat lapsiperheet etsivät keinot googlesta, kun ovat turhautuneet erityisesti siihen, että mitään muutosta eivät lääkkeet ja elämäntapaohjaukset ole tuottaneet.  Useimmilla on takana jo useita terveydenhuollon kontakteja neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoidossa ja ehkä vielä yksityisillä lääkäreilläkin.  Sosiaalisessa medioissa löytyy vertaistukiryhmiä joka lähtöön ja siellä niitä kokemuksia sitten vaihdetaan ja paranemiskeinoja metsästetään. Ja kukapa ei googlettaisi, jos hätä on ja turhautuminen suuri.

Olen kollegoideni kanssa kiertänyt 100 km säteellä, vapaaehtoisesti,  puhumassa terveysalan ihmisille siitä, mitä lantionpohjan fysioterapia on ja kuka siitä hyötyy. Vastaanotto on ollut todella positiivinen eli meistä ja meidän osaamisesta ei oikein kukaan tiedä yhtään mitään. Mutta,  ihmisen muisti on kovin lyhyt ja niin se tieto sitten unohtuu, kun seuraava kuntoutuksesta hyötyvä asiakas vastaanotolle saapuu. 

Mitä asialle pitäisi tehdä. Yksi Urofysio Oy ei maailmaa paranna, mutta yksi askel kerrallaan viemme viestiä eteenpäin ja teemme kaikkemme, jotta jokainen avun tarvitsija sen terapeuttinsa löytäisi. Lasten kohdalla itse toivoisin, että esim. kastelu- tai ulosteen pidätysvaivoissa fysioterapia olisi kokeiltu jo ennen kouluikää. Em. vaivat ovat lapsille aivan kuten aikuisillekin sosiaalisesti haittaavia, perheitä kuormittavia ja monissa määrin arkea erittäin paljon rajoittavia. Kun kyseeseen tulee leirit, yökyläilyt, harrastukset ja kaikki lapselle kiva, on monista asioista luovuttava ja etsittävä keinoja selviytyä, myös vaippojen vaihdoista ja käytettyjen hävittämisestä. Puhuminen näistä asioista ei edelleenkään ole avointa ja lasten kohdalla kiusaamisen mahdollisuus lisää perheen kuormaa entisestään.

 Kehittämissarkaa siis riittää ja yhteistyötä tarvitaan hyvinvointialueen ja yksityisen sektorin eri ammattilaisten välillä. Kukaan ei yksin kehitä mitään, mutta kun löytyy muutama terveydenhuollon sielu, joille tämä on sydämen asia, niin sitten alkaa tapahtumaan. Olen kontaktoinut ammattilaisia, yrittänyt saada oven auki, jotta pääsisi keskustelemaan yhteisestä visiosta. Vain harvoja tämä kuitenkin kiinnostaa. Miksi näin? Vasta sitten, kun se kolahtaa omaan lähipiiriin, herää tarve muutokselle, valitettavasti. Mutta Urofysiossa emme periksi anna ja pohjalaisella sisulla vain kohti uusia haasteita🙋.