perjantai 21. syyskuuta 2018

Perheen kokoinen vapautus

Tässä tarinassa avainhenkilö on 8 vuotias Perttu-poika, johon sain tutustua menneenä kesänä. Tietosuojasyistä olen henkilön nimen muuttanut, mutta muu tarinassa onkin sitten ihan totta. Joka sana. Olen vanhemman luvalla ja kannustamana tämän tekstini kirjoittanut. Ja vain siksi, että jos tämä  tarina antaisi toivoa niille perheille, jotka kamppailevat samoissa ongelmissa ja uhkaavat hukkua tähän avun metsästämisen viidakkoon.
Mikä tässä tarinassa on kirjoittamisen arvoista, sen arviointi  jääköön lukijan vastuulle.

Perttu tuli lantionpohjan fysioterapeutin vastaanotolle lääkärin lähettämänä, niinkuin tulee kaikki lapset, aina. Pertun vaivana oli päivä- ja yökastelu ja tuhriminen. Äiti kertoi, ettei ole ollut koskaan kuivaa päivää, kahdeksaan vuoteen! Päivässä kuluu vähintään viidet pöksyt, monesti sukat ja kengätkin kastuvat pissasta. Ja kakkahätä kun tulee, niin sekin karkaa, yleensä löysänä ripulina lahkeesta ulos. Dietin pitäminen on hiukan auttanut, uloste on kiinteämpää, mutta sekin tuhrii kunnolla pöksyt. Perheen pyykkikone laulaa yön päivin jatkuvasti, koska kaikki sänkyvaatteet pestään päivittäin. Ja perheessä on toki monen muunkin pyykit pyykättävänä.

Apua on aktiivisesti haettu ihan joka paikasta. Lääkityksiä kokeiltu, joista ei apua ole saatu. Perusneuvolan lisäksi on vuosien saatossa koluttu kaikki mahdolliset erikoisalat sekä lasten psykiatria, neurologia että urologia. Tuloksetta.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten tämä perhe on jaksanut näin pitkään ja miten Perttu on selvinnyt kouluvuosista tulematta kiusatuksi? Poika oli oikea persoona, sellainen luonnon lapsi. Oli itse toiveikas, josko fysioterapia toisi avun. Niin minäkin toivoin - ihan koko sydämestäni. On aina raastavaa kuunnella terapeuttina, missä kaikessa arki on haasteellista tällaisen vaivan kanssa. Mutta että se kaikki on pienen, puolustuskyvyttömän lapsen osa. Joka päivä!

Me tapasimme Pertun kanssa vain 10 kertaa. Heti ensimmäisen terapiakerran jälkeen loppui  ulosteen karkailu/ tuhriminen. Ei voi olla totta, ihmetteli äitikin. Miksi kukaan ei ole kertonut aiemmin tästä! Niimpä.  2-3.  terapiakerran jälkeen alkoi päivittäiset kastumiset vähentyä ja 5-6. tapaamisen jälkeen loppui yölliset "sänky märkänä" -episodit. Viimeisellä kerralla äiti kertoi, että Pertun tilanne oli 99%:sti normaali; uloste on normaalia ja suoli tyhjenee hallitusti. Kastelu on loppunut ja perhe elää tältä osin normaalia elämää. Äidin sanojen mukaan perhe on saanut vihdoinkin vapautuksen! Vapautuksen ei vain pyykkikuormasta, vaan myös kaikesta fyysisestä ja psyykkisestä kuormasta. Oli huikeaa  olla mukana tämän perheen matkassa ja kokemuksissa. Todellinen työvoitto ja arjen ihme - aamen

perjantai 17. elokuuta 2018

Aina ei voi voittaa, mutta aina kannattaa yrittää!

Työssäni kohtaan kovin usein asiakkaita, jotka tulevat hakemaan fysioterapiasta apua lantionpohjan vaivoihin, jotka eivät monista operaatioista ja  lääkityksistä huolimatta ole poistuneet. Me terapeutit olemme asiakkaan viimeinen toivo.  Surullisinta on se, että lähete fysioterapiaan on annettu varmalla leimalla "ettei siitä kuitenkaan ole hyötyä, mutta käy nyt kuitenkin". Koskaan ei voi tietää etukäteen, milloin terapian tulos onkin koko loppuelämän lottovoitto.  Aina ei  voi voittaa, mutta aina kannattaa yrittää!!  Pohjalaisella sisulla, ellei sitten millään muulla.

Asiakkaani luvalla uskallan kertoa yhdestä työuran sykähdyttävästä projektista. Kyseessä on vaihdevuosien kynnystä  ylittävästä naisesta, jolla on takana helpolla suomenkielellä kerrottuna yksi kohdun poisto (niitä kun on vain yksi/keho), pari kolme erilaista fixaatiota eli kiinnitystä/ ripustusta, jolla nostellaan ja kiinnitellään alasvalahtaneita rakenteita lantionpohjalla. Vähän niinkuin kasvojen kohotus toiseesa päässä, ei ylä, vaan ala. No vaivat ja valituksen aiheet ovat sitten näiden kaikkien korjausten jälkeen listattavissa näin;

- yhdyntäkivut
- virtsan karkailu ponnistaessa, juostessa, pissahädässä
- wc:ssä juoksemista öin ja päivin tiheällä aikataululla
- suolen tyhjääminen huuhtelulla, ei siis niinkuin normaalilla kaavalla
- selkäkipuja, joita ei oikein kukaan ole ottanut korviinsa, vaikka miten valittaisi
- vatsakipuja + "tukoksen tunne" suolistossa

Suunnitelma alunperin oli, että ellei fysioterapia auta, on kirurgin veitsi  sitten seuraavana listalla. Asiakkaan vastuulle jäi ottaa yhteyttä, jos veistä kaipaa.  Yhtäkään korjausleikkausta ei asiakas enää halua, joten tahtotila fysioterapiaan oli vahva. Ja auttamishalu terapeutilla raudanluja. Tapaamiskertoja takana nyt 8.  Terapian myötä valituslistasta on poistunut:

- virtsan karkailu 
- turhat vessareissut päivisin ja öisin
- kaikki kivut, jotka  ovat ikäänkuin menneen talven lumia, pois huuhtoutuneet, myös yhdyntäkivut
- suolentyhjäys ainoastaan huuhtelulla ( sitä tarvitaan harvemmin)

Vaikka tilanne on näinkin huikea, niin korjauskutsua tarjoillaan kovin mieluusti edelleen ja saatesanoilla "ettei terapia tässä tapauksessa ole voinut niin paljon auttaa, etteikö veistä tarvittaisi"  Ketäköhän tässä pitäisi uskoa? Odotan kovin innolla Sote-uudistuksen lupaamaa  valinnanvapautta. Saa valita hoitotahon  ja toivottavasti myös sen, ketä ja mihin uskoo.