perjantai 21. syyskuuta 2018

Perheen kokoinen vapautus

Tässä tarinassa avainhenkilö on 8 vuotias Perttu-poika, johon sain tutustua menneenä kesänä. Tietosuojasyistä olen henkilön nimen muuttanut, mutta muu tarinassa onkin sitten ihan totta. Joka sana. Olen vanhemman luvalla ja kannustamana tämän tekstini kirjoittanut. Ja vain siksi, että jos tämä  tarina antaisi toivoa niille perheille, jotka kamppailevat samoissa ongelmissa ja uhkaavat hukkua tähän avun metsästämisen viidakkoon.
Mikä tässä tarinassa on kirjoittamisen arvoista, sen arviointi  jääköön lukijan vastuulle.

Perttu tuli lantionpohjan fysioterapeutin vastaanotolle lääkärin lähettämänä, niinkuin tulee kaikki lapset, aina. Pertun vaivana oli päivä- ja yökastelu ja tuhriminen. Äiti kertoi, ettei ole ollut koskaan kuivaa päivää, kahdeksaan vuoteen! Päivässä kuluu vähintään viidet pöksyt, monesti sukat ja kengätkin kastuvat pissasta. Ja kakkahätä kun tulee, niin sekin karkaa, yleensä löysänä ripulina lahkeesta ulos. Dietin pitäminen on hiukan auttanut, uloste on kiinteämpää, mutta sekin tuhrii kunnolla pöksyt. Perheen pyykkikone laulaa yön päivin jatkuvasti, koska kaikki sänkyvaatteet pestään päivittäin. Ja perheessä on toki monen muunkin pyykit pyykättävänä.

Apua on aktiivisesti haettu ihan joka paikasta. Lääkityksiä kokeiltu, joista ei apua ole saatu. Perusneuvolan lisäksi on vuosien saatossa koluttu kaikki mahdolliset erikoisalat sekä lasten psykiatria, neurologia että urologia. Tuloksetta.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että miten tämä perhe on jaksanut näin pitkään ja miten Perttu on selvinnyt kouluvuosista tulematta kiusatuksi? Poika oli oikea persoona, sellainen luonnon lapsi. Oli itse toiveikas, josko fysioterapia toisi avun. Niin minäkin toivoin - ihan koko sydämestäni. On aina raastavaa kuunnella terapeuttina, missä kaikessa arki on haasteellista tällaisen vaivan kanssa. Mutta että se kaikki on pienen, puolustuskyvyttömän lapsen osa. Joka päivä!

Me tapasimme Pertun kanssa vain 10 kertaa. Heti ensimmäisen terapiakerran jälkeen loppui  ulosteen karkailu/ tuhriminen. Ei voi olla totta, ihmetteli äitikin. Miksi kukaan ei ole kertonut aiemmin tästä! Niimpä.  2-3.  terapiakerran jälkeen alkoi päivittäiset kastumiset vähentyä ja 5-6. tapaamisen jälkeen loppui yölliset "sänky märkänä" -episodit. Viimeisellä kerralla äiti kertoi, että Pertun tilanne oli 99%:sti normaali; uloste on normaalia ja suoli tyhjenee hallitusti. Kastelu on loppunut ja perhe elää tältä osin normaalia elämää. Äidin sanojen mukaan perhe on saanut vihdoinkin vapautuksen! Vapautuksen ei vain pyykkikuormasta, vaan myös kaikesta fyysisestä ja psyykkisestä kuormasta. Oli huikeaa  olla mukana tämän perheen matkassa ja kokemuksissa. Todellinen työvoitto ja arjen ihme - aamen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti