maanantai 20. elokuuta 2012

Tunne lukkosi vai lukitse tunteesi

Tämä teksti sai alkunsa lukemastani kirjasta - Tunne lukkosi.  Kirjan idea on auttaa löytämään itsessäni ne tunnelukot, jotka aikaansaavat sellaisia käyttäytymisreaktioita, jotka eivät palvele eikä kehitä positiivisella tavalla aikuisen arkea. Tunnelukko on lapsuudessa tai nuoruudessa opittu haitallinen ajattelutapa, joka nykypäivänä aktivoituessaan virittää meissä menneisyytemme tunteita, jotka lukitsevat meidät itsellemme haitallisiin selviytymiskeinoihin. Selviytymiskeinot muuttuvat ajan myötä moodeiksi, persoonallisuden osiksi.  Toisin sanoen tietyt tunnetilat vievät aikuistakin huomaamatta kuus nolla. Nämä kuus nolla -tilanteet tapahtuvat yleensä salamaakin nopeammin. 

Lantionpohjaan tämä tunnelukko  linkittyy usein sitä kautta kun pohja on syystä tai toisesta epä- tai rapakunnossa ja sen vuoksi kaikki arjessa enemmän tai vähemmän epämukavaa. Yksi esimerkki tästä on laskeumaoireinen nainen, jolla  tuntuu alapohjassa epämiellyttävää painon/ roikkumisen/laskeutumisen/pullotuksen/ hankauksen tai kivun tunnetta. Jotakin ikäänkuin on irrallaan tai väärässä paikassa. Kaikkinainen epämiellyttävyys rajoittaa liikkumista ja seksikin saattaa olla hankalan takana. Nämä keholliset tuntemukset luovat myös lukkiutuneita tunnetiloja, jotka ovat todella räjähdysalttiita, kun sytyslangan päähän osuu "vääräleukainen" ja tunnetiloja huonosti haistava terveydenhuollon ammattilainen.  Se mitä vaivaansa valittava eniten tarvitsisi olisi hetkellinen YMMÄRRYS siitä, miltä TUNTUU, kun olo on kuin pelinsä menettäneellä. Mutta jostakin syystä tämä vaihe on ammattilaisellekin arka ja se ohitetaan rutiinisti toteamalla jotakin ammattimaista ja asiallista faktaa. Fakta vie yleensä viimeisenkin toivon rippeen positiivisemmasta lopputuloksesta. Ja eritoten, jos kliinisen päättelyn lopputuloksena haistat olevasi itse syyllinen vaivaasi. Raahauduit hakemaan apua ja palaat lähtöruutuun kaksinkertaisen kuorman kanssa. Auts!

Mitä tilalle? Onko meillä vaihtoehtoja hoitaa tilanne toisin?  Olen sitä mieltä, että toisen ymmärtäminen ei vie enempää aikaa eikä maksa mitään. Kyse on uskalluksesta altistua toisen  tunnetilalle.  Ennen muinoin sai ostaa itkijänaisen itkemään yhdessä ja jakamaan surua. Tänä päivänä tälle olisi huutava tarve. Meitä riittäisi märisijöitä vähän joka taloudessa. Uskon että iso osa terapeuttista lähestymistä olisi se, kun saisi kertoa miltä tuntuu - avata näitä lukittuja tunteita. Se puhdistaisi ilmapiiriä ja antaisi tilaa muutokselle ja yhteistyölle. Olisi vähän niinkuin selvät sävelet eteenpäin.  Joskus vain yksi kysymys riittää painamaan tuota "HOT BUTTONia". Vaihdevuosissa kärvistelevän asiakkaani tuskastunut lausahdus kysymykseeni, miksi korvaushoitoa, oli niin osuva; kun mua niin VIT...AA. Viesti meni kerralla perille. Ymmärsin täysin, enkä tarvinnut enää tarkempaa kuvausta. Joskus yksi sana riittää. Pääasia että uskaltaa painaa HOT BUTTONia.    

torstai 3. toukokuuta 2012

AJATTELE OIKEIN JA MENESTY

Vietin taannoin pari tuntisen kovasti arvostamieni terveysalan ammattilaisten parissa. Keskustelun aiheena oli mm. naisten lievien laskeumien tämänhetkinen hoitolinja. Kysyin, mitä niille nykyisin tehdään? Vatsaus oli; ei tietenkään operoida. Tarkentava kysymykseni oli; mihin ne sitten laitetaan? Vastaus oli; kotiin. Taas tarkensin; mitä ne siellä kotona sitten tekee? Odottavatko, että tila pahenee, jotta voivat palata takaisin ja sitten  voidaan operoida? Vaikeneminen on myöntymisen merkki.

Nyt kohosi sisäinen jättiläiseni mittaansa ja innostuin vastaamaan, että JUURI TÄSSÄ on meidän erinäisillä  lantionpohjilla askaroivien fysioterapeuttien mukaansa tempaava taistelutanner. Me saavumme sorvimme kanssa paikalle, korjaamme sirpaleet ja rakennamme tuhkasta timantteja. Ainaki kaikkemme yritämme. Vastapuoli vaikeni. Hetken mietittyään sanoi - meidän (siis heidän) pitää TODELLA muttaa omaa ajatteluamme. AIVAN!
Ajattele oikein ja menesty!! Oivalla ajallaan ja ohjaa oikeaan. Olin aivan innosta soikeana! Miten ajattelemalla oikein ja oivaltamalla olennaisen voikaan aikaansaada ihmeitä . Että moni asia onkin ajattelun tasosta kiinni. Ajattelu aikaansaa asennemuutoksen. Asennemuutos aikaansaa käyttäytymisen muutoksen ja käyttäytymisen muutos tuo yhteistyön muutoksen. Ja näin meillä aukeaa auvoinen  kumppanuus laskeumien tantereella. Keskustelukumppanini oli Hoksusta kotoisin, näin ajattelin.

Onko se oikeasti niin, että tuossa työrutiinien rattaissa ei ole aikaa tai ei vaan hoksaa pysähtyä ajattelemaan toisin. Liian putkinäköisesti tulee mietittyä vai sitä, mitä minä voin tehdä. Ja ellen minä voi, ei voi kukaan muukaan mitään.  Yksin ei kukaan saavuta koskaan mitään. Tarvitsemme toistemme ammattitaitoa ja ajatusten vaihtoa - asiakkaan parhaaksi. Olen onnellinen, että meillä kaikilla on mahdollisuus ajatella oikein ja menestyä. Kannattaa olla Hoksusta kotoisin!

maanantai 27. helmikuuta 2012

ONKIJANA OIVALLUSTEN LÄHTEILLÄ

Ahkerana "ikuisena" oppijana olen juuri parhaillaan valmentatumassa Kinetic Control-kurssille (johon hetken mielijohteesta ilmottauduin - mistähän nämäkin johteet oikein tulevat) ja lukenut ennakkomateriaalia ajatuksella, kunhan selaan. Teksti on englantia ja vaatii sitkeää  keskittymistä. Olen jo aikonut monesti lopettaa kesken ( jopa perua koko osallistumiseni kurssille), mutta jokin sisälläni on vaatinut jatkamaan. Olen siis sitkeästi istunut "sorvin äärellä" ja odottanut suurta oivallusta. Välillä istuen, välillä maaten ja välillä lähes päälläni seisoen, jotta otteeni tekstiin ei herpaantuisi. Sitten se tuli - iso jytky.

Löysin yhtäkkiä sen punaisen langan. Tämä lanka nivoi yhteen lantionpohjan ongelmat/oireet ja  motorisen kontrollin uudelleen oppimisen/ opettamisen ja paljasti tähän väliin jäävät "heikot lenkit". Toisin sanoen; esim. alatiesynnytyksessä ylivenyttynyt, ylijyrätty lihas ei palaudu itsestään ennalleen toimiakseen arjen tehtävissään ihanteellisesti, vaikka haavakipu, kudosturvotus yms. oireet olisivat jo hävinneet. Hyvään palautumiseen kuuluu myös lihasten todellinen tunnistaminen oikein. Tässä on nyt se ensimmäinen  heikko lenkki; kaikki turvotus, kipu, kudosärsytys/tulehdus aikaansaa aina lihasten sisäisessä tunnistusmekanismissa siipeensä, ts. sitä on huomattavasti vaikeampi "sytyttää" hermostollisesti  toimintaan ja tunto vinoutuu myös ( = ei tunnu siltä miltä pitäisi ja jostakin syystä tuntuu kuin paikat olisivat kaksi numeroa surempia kuin aiemmin). Tästä johtuen alkaa "tuntuman hakeminen" muualta kropasta. Tässä yhteydessä vatsalihakset mm. korvaavat lantionpohjan toiminnan ja alkaa "väärän oppimisen" vaihe.
Jos tässä vaiheessa ohjataan ja vahvistetaan "vääriä lihaksia" (useinmiten alavatsan lihakset) lantionpohjan kunstannuksella, mennään ojasta allikkoon. Vaivat alkavat pahentua, esim. pidättämisen sijasta pissaa karkaa enstistä villimmin. Ja se liike, mitä on vaikea kropastaan  sytyttää ja käskyttää, sitä yrittää pinnistää ja ponnistaa  esille kaikin voimin sillä seurauksella, että kaikki muut lihakset aktivoituvat paitsi lantionpohja.

Ja tässä seuraa sitten se toinen "heikko lenkki"; lihasten uudelleen aktivointi, sytyttäminen ja "syöttäminen keskusyksikköön" vaatii paljon toistoja, sanallista ohjausta, palautetta silmin ja korvin kuultavassa muodossa ja kehollisen tunnistamisen vahvistamista KAIKIN mahdollisin keinoin. Jos lantionpohjavaivainen  saa käsiinsä kirjallisen harjoitusohjeen ja kehotuksen treenata sen mukaisesti, on se sama kuin antaisi nälkäiselle leivän sijasta kiven. Yrität, mutta et onnistu. Ja kun kaiken kukkuraksi uudelleen opittu lantionpohjan supistaminen on vielä osattava siirtää ja yhdistää arjessa tapahtuvaan perusliikkumiseen ja vähitellen sitten kuormiuttavimpiin toimintoihin, kuten liikuntaharrastuksiin, tarvitaan henkilökohtaista valmennusta. Tarvitaan siis asiaanvihkiytynyttä terapeuttia, joka tuntee "tapaukset" ja tajuaa prosessit. Ja tämä uudelleen sytytysprosessi vie kyllä aikaa ja vaatii vaivannäköä, mutta oikein toteutuessaan on varmasti sen arvoista.......Ja minä jatkan oivallusten onkimista tulevalla kurssillani!!