lauantai 8. lokakuuta 2011

TAVOITTEENA VARUSTUKSISTA VAPAA ELÄMÄ

Pakko taas palata juurilleen ja kirjoittaa sisältä käsin, mitä elämä on silloin, kun on "tämä kiusallinen vaiva"...  Kun jokin lantionpohjalla mättää, mättää aika usein koko arjen hallinta. Arki (tulemiset ja menemiset) ei ole omissa käsissäsi, vaikka aikuisena niin tahtoisit. Haluaisit olla niinkuin kaikki muutkin.
Tämä vaivasi on sinun salaisuutesi. Asia hävettää. Siitä ei voi puhua, koska se on "tabu". Kun olen riittävän paljon kuunnellut näitä tarinoita työssäni, asia alkaa tulla sinuksi. Vaivasta katoaa häveliäisyyden leima ja asiasta tulee arkipäiväinen ja siitä voi puhua ilman häpeää ja kiusallisuuden tunnetta.

Yksi paranemisen tie on puhuminen, joskaan pissan ja kakan tai ihan vaan pierun tahaton karkaaminen ei lakkaa puhumalla, vaan useinmiten oikeanlaisella treenillä. Ja aina ei silläkään. Mutta mikä on sitten puhumisen siunaus? Kun kertoo vaivastaan toiselle, saa huomata, että on muitakin, joilla on aivan sama tilanne. Ja niitä on todella paljon, aivan siinä sinun naapurissasi. Ei ihan samanlainen, mutta sinnepäin. Kun voi vaihtaa kokemuksia ja saa vinkkejä hoitaa omat asiansa, taakka helpottaa. No miksi sitten tätä pitää oikeasti hävetä? Kaikillahan meillä on ihan samat röörit, joiden kautta kulkee samat eritteet. Joskus on tukoksia, joskus vuotaa tiivisteet. Kun on vikaa, etsitään lähin korjaamo. Aivan samalla tavalla vanha autokin tarvitsee huoltoa, miksi ei sitten oma kroppa. Onhan päivän selvää, että kun aikaa kuluu, kaikilla alkaa paikat perstua.

Kun vaiva alkaa olla todellinen, jokapäiväinen ja sitkeä vieras, on pakko alkaa varmistelut ja varustelut. Ja näitä riittää. Kerron näistä yleisimpiä, josko niistä saisit vinkkejä arvioida omaa käyttäytymistäsi ja miettiä kannattaisiko asialle tehdä jotakin. Koska aina on mietittävä, missä on lähin wc, on reitit tiedettävä ennakkoon, ennenkuin kotoa poistuu. Yökylässä on tiedettävä, mihin vaippansa jättää. Yleensä on valittava istumapaikka aivan takimmaisesta nurkasta, läheltä poistumistietä, jos yllättäen tulisi "tarve". Et ehkä halua herättää huomiota. On  keksittävä paljon tekosyitä, miksi en tule, en osallistu. Tämä on raskasta, aina. Sosiaalinen kiva on jätettävä pois arjesta, ettei jää kiinni vaivastaan. Sosiaalisesti hyväksytty selitys on mukavampi kertoa kuin oma todellisuus.
On myös harkittava ehkä, voiko juoda ja syödä ja milloin tämänkin tekee, jotta ei tule ylläreitä. Voi olla, että edellisenä päivänä alkaa näiden asioiden suunnittelu, jotta voi huomenissa osallistua. Virheille ei ole varaa tässä suunnitelmassa. Tähän ruljanssiin liittyy useinmiten pelkoja, paniikkiia, häpeää ja masennusta ja jatkuva ajatus, entäs JOS, niin mitens sitten?? Elämä ei voi olla spontaania hetkessä elämistä koskaan, koska aina on ajateltava joko etukäteen tai murehdittava jälkikäteen. Lohduttavaa on kuitenkin se, että näistä asioista voi ja niistä kannattaa puhua. Kun saa lantionpohjansa hallintaan ja kroppansa kuntoon, alkaa uusi elämä, isolla E:llä.

lauantai 27. elokuuta 2011

Vaivaako vaiva vaivaksi asti?

Nyt oli tarpeen tarttua aiheeseen - milloin lantionpohjan problematiikasta alkaa olla haittaa/vaivaa ja kenelle se sitä milloinkin on? Olen hyvin usein törmännyt siihen, että naiset sopeutuvat tähän(kin) asiaan aivan eri tavalla kuin miehet. Jos naisella virtsaa karkaa esim. jumpassa hyppyjen aikana, hän joko lopettaa hyppimisen tai vaihtaa vaivihkaa lajia. Jo juoksussa pissa lirahtaa, vaihdetaan vain kävelyyn, niin asia on poissa päiväjärjestyksessä. Jos ylä- tai alamäessä kastuu, pysytään jatkossa tasamaalla. Kun pikkuhousunsuoja ei riitä, vaihdetaan tenaan ja taas on asia hoidettu. Aina löytyy jokin vaihtoehto toimia toisin ja selviytyä asiasta, kuiville. Se vaihe, milloin paljon on tarpeeksi paljon, on hyvin subjektiivista. Mutta kun naisen saturaatiopiste vaivan suhteen on saavutettu, alkaa vasta nyt tapahtua. Alkaa aktiivinen asialle jotakin tekeminen tai ainakin asian korjaamisen aktiivinen harkitseminen ja meinaaminen.

Vastakkaisen sukupuolen kohdalla asia on täysin päinvastainen. Mies ei ole koskaan elämänsä aikana kuivaksi opittuaan tottunut siihen, että mistään mitään tippuisi ja mikään hana koskaan vuotaisi. Tiivisteet on oltava kunnossa. Aina. Saturaatiopiste on yhdessä tipassa ja vuodon korjaamisen tarve välttämätön ja välitön. Aikaa odottamiseen ja harkitsemiseen ei ole ja tuloksen on tultava heti. Kärsimätön ei kestä tippaakaan ja ajatuskin tenasta, mallia adam, on kauhistus kantajalleen.

Onko näihin suhtautumiseroihin mitään syytä tällä sukupuolisidonnaisella vaippamainonnalla? Ovatko iloiset, kauniit ja nauravaiset naiset tenan mainoksissa malli esimerkki siitä, miten hauskaa naisella voi olla kun hän vihdoin saa käyttää tenoja. Luodaanko siinä mielikuva onnellisuudesta Tena-brändin käyttäjänä? Jos näin on, miksi samaa kikkaa ei ole sovellettu adam versioihin? Komeat, iloiset miehet pitävät joukkokivaa adamit allaan ja loistavat maskuliinisuuttaan. Totuus on kuitenkin näin terapeutin näkökulmasta se, ettei kukaan koskaan ole iloinen vaipoistaan, eikä kukaan niitä halajamalla halua. Ne ovat varteenotettava vaihtoehto ilolla vastaanotettavaksi, kun ei muuta enää ole. Mutta ei koskaan ensisijaisesti eikä itsestäänselvästi - lähes automaattisesti.

Tässä asiassa naisten toivoisi heräävän välittämään itsestään ja kehon hallinnastaan niinkuin miehet. Heti kun ensimmäinen tippa tippuu, niin viimeistään silloin kehon omat tiivisteet kuntoon ja välitön paluu takaisin lempiharrastusten pariin. Mikään ei ole niin palkitsevaa kun saa sanoa tenoilleen goodbye ja fiilistellä pumpissaan " I did it my way"

perjantai 19. elokuuta 2011

Vaiettu vaiva - Suuttoman tautia ei voi parantaa

Lantionpohjan vaivoihin on kautta aikojen liittynyt vaikenemisen kulttuuri ja häpeä. Kuitenkin suuri osa työikäisestä väestöstä kärsii tämän alueen vaivoista (virtsaamiseen, ulostamiseen ja seksuaalisuuteen  liittyvät vaivat), mutta ei voi asiasta puhua, koska se on tabu. Suolen ja rakon hallinta opitaan lapsena ja jos se menetetään, tuntuu kuin taantuisi lapsen tasolle. Vaivasta on aina haittaa arkipäivässä, oli kyseessä sitten lapsi, työikäinen tai vanhus. Lasten kastelu tai suolen ongelmat kuormittavat ylimääräisillä pyykkimäärillä vanhempia ja lapsikin oppii pian häpeämään vaivaansa. Ei voi jäädä kaverille yökylään ja kaikki leirit on jätettävä väliin.Usein luullaan, että vaivat kuuluvat vanhuuteen ja oletetaan, että vanhukselle kuuluu vaipat, automaattisesti ja luonnollisesti. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Vanhus oppii lantionpohjan hallintaa täysin samoin kuin työikäinenkin, jos vain muisti pelaa - muistaa siis harjoitella oikeanlaisten ohjeiden mukaan. Ja tähän tarvitaan avuksi biopalaute ja osaava ja kannustava terapeutti.

Kohta kaksikymmentä vuotta olen kuunnellut päätyönäni näitä elämäntarinoita; millaista elämä on "tällaisen" vaivan kanssa. Tämän johdosta päädyin tekemään oman tutkimuksen, vastatakseni eo. kysymykseen. Haastattelin omia asiakkaitani ja kokosin paperille kaiken sen arjen kaaoksen, missä vaivoista kärvistelevät elävät; on suunniteltava milloin syö ja juo ja mistä löytyy seuraava vessa. Voiko jättää vaipat ja suojat wc:hen vai pakataanko käsilaukkuun ja kuljetetaan kotiin. Pitääkö olla vaihtovaatteet vai pärjääkö sillä, mitä on päällä.  Suuri huoli on siitä, jääkö vaivastaan kiinni vai pääseekö kenenkään huomaamatta, kuin koira veräjästä. Ja kun ei voi todellista syytä kertoa, on pakko valehdella suvereenisti, miksi en juuri nyt voi lähteä, osallistua tai olla yötä jne. Kaiken häveliäisyyden ja salailun lisäksi jatkuva valehteleminen kuormittaa - ja aivan turhaan.

Liian moni luulee olevansa ainoa lajissaan, koska ei ole tavannut ketään toista. Miksi? Koska naapuri ja lajitoveri ei ole koskaan puhunut samasta vaivastaan muille. Kanssasisaria ja -veljiä on hyvin lähellä, kunhan uskallat avata suusi. Kun yksi alkaa kertoa omasta kuntoutumisestaan ja saamastaan avusta, alkaa muutkin herätä. Yllätys on yleensä suuri, kun parhaimmalla kaverilla on aivan samat vaivat! Ja puskaradio alkaa laulaa välittömästi ja suosittelumarkkinointi toimia.

Se, että saa vaivallensa selkeän syyn ja siihen avun, on parasta mitä voi toivoa. Kukaan ei halua toisen ihmisen apua intiimialueensa hoitamiseen, ennen kuin on aivan pakko. Se vain on niin yksityisaluetta. Ja piste! Ja kun saa kuulla, että muillakin on aivan samat vaivat, huolten kuormasta putoaa kerralla puolet. Olen tullut siihen tulokseen, että biopalautehoidolla balansoidaan kehontoiminnat, mutta taakoitetun mielen korjaamiseen tarvitaan eri työkalut. Siksi minullakin on kaksi kuulevaa korvaa ja vain yksi suu, jotta kuulisin enemmän kuin puhuisin. Jaettu ilo on aina kaksinkertainen ja jaettu suru vain puolisurua. Nyt vain kaikki rohkeasti kaapista ulos ja tarttumaan  "suuttoman tautiin" topakasti.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Raskauden aikainen ja synnytyksen jälkeinen lantionpohja-treeni

Norjalainen professori Kari Bo luennoi Fysiotec 2011 messuilla raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä lantionpohjaharjoittelusta ansiokkaasti. Hän esitteli laajasti tutkimuksia aihepiiristä ja toi esille jatkotutkimushaasteita.
Tutkimusten mukaan virtsan tahatonta karkailua esiintyy hyvin monilla raskaana olevilla. Syynä tähän saattaa olla mekaanisen paineen lisääntyminen lantionpohjalla, tukikudosten  löystyminen ja virtsaputken sulkupaineen laskeminen hormonaalisista syistä johtuen. Raskauden aikaisella lantionpohjan treenaamisella näyttäisi olevan selkeä positiivinen vaste pidätyskykyyn.  Ennaltaehkäisevä rooli lihasharjoittelulla on myös, mutta tärkeimmäksi  seikaksi tuloksellisuuden kannalta  nousi intervention sisältö.  Yksi/ muutama  ohjauskerta  ja harjoittelusta puhuminen (sanallinen ohjaus) ei auta ketään, eikä ohjaa oikeille jäljille. Motorisen taidon oppiminen vaatii useita terapiakertoja ja laadullisesti sellaista ohjausta,  joka johtaa perusasioiden keholliseen hahmottamiseen ja toimintojen oikeanlaiseen hallintaan. Joka tapauksessa raskauden aikana ohjatusti harjoitelleet vähentävät selkeästi sekä raskaudenaikaista että synnytyksen jälkeistä virtsan karkailuaan. Tutkija suositteli muutenkin kaikille terveille,  raskaana oleville naisille koko raskauden ajan kestävää, aerobista-, lihaskunto- ja lantionpohjatreeniä.
Alatiesynnytys aikaansaa vaurioita hermo-, lihas- ja tukikudosjärjestelmiimme.  Pehmytkudokset lantionpohjassa joutuvat uskomattoman kovalle venyttymiselle ponnistusvaiheessa ja näissä kudoksissa venyminen ylittää moninkertaisesti  sen rajan, mitä jokin muu kehomme lihaskudos sietäisi vaurioitumatta.  Synnytyksen jälkeinen lantionpohjan harjoittelu näyttää auttavan selkeästi kudosten palautumisessa ja vaivojen vähentymisessä (mm. virtsan- ja ulosteen karkailu). Ja sen minkä motorisesti taitaa jo ennen synnytystä, osaa takuuvarmasti paremmin myös synnytyksen jälkeen. Arven paraneminen on myös huomattavasti joutuisampaan treenin osaavalla kuin sitä taitamattomalla. Hyvä vinkki arpikipuun olikin tämä perinteinen urheilijoiden käyttämämä kylmä-koho-kompressi -periaate. Makuuasennossa jääside välilihan alueelle auttaa kummasti; kylmä rauhoittaa turvotusta ja kipua.
Optimaalinen lantionpohjan toiminta takaa kunnollisen rakenteellisen tuen  lantion elimille alhaalta päin. Lihaksistolla kuuluisi  olla valmius automaattisesti  ja nopeasti  tukea  ylhäältä tulevaa, laskeutumista aikaansaavaa  ja alaspäin työntävää painetta. Virtsaamisen ja ulostamisen aikana lihakset rentoutuvat. Mikä sitten heikentää näitä kudoksia ja tätä tukimekanismia?
Raskauden ja synnytysten lisäksi  ongelmaa aiheuttavia tekijöitä ovat  myös tupakointi, ylipaino, ummetus, raskas ponnistelua vaativa työ/lajiharrastus, lantion alueen leikkaukset  tai yksinkertaisesti perinnöllinen tukikudoslöysyys (yliliikkuvat nivelet). Kun lantionpohjan tuki  pettää, seurauksena saattaa olla virtsan- tai ulosteen/ ilman karkailua, laskeumat lantion elimissä, tunto- ja tyhjenemishäiriöitä rakon ja suolen alueella, seksuaalisia ongelmia ja kroonista kipua. Kaikilla näitä oireita ei välttämättä ole tai oireet ovat hyvin vähäisiä, vaikka tuki olisikin pettänyt. Tämä joukko olisi kuitenkin juuri se, jolle systemaattinen, ohjattu  lantionpohjan fysioterapia parhaiten tehoaisi. Ja kun tutkimusten mukaan jopa 50%:lla synnyttäneistä tuo tuki saa siipeensä varmuudella, on lantionpohjan oikeanlaisen treenaamisen tarve tulevaisuutta ajatellen ilmeinen. Ja koska näyttäisi myös siltä, että uusintaleikkauksen tarvetta esiintyy (30-58%:lla) jo kerran laskeuman vuoksi leikatuilla, on syytä tehdä kaikki voitava toiminnallisen tuen vahvistamiseksi treenaamisen keinoin! 

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Mikä ihmeen lantionpohja??? Lihaksia? Hermoja? Missä  ja  Miksi?
taustaa
Suurelle osalle väestöä lantionpohjan  olemassaolo on täysin tuntematon asia. Naisen elämänkaarella se tulee väkisinkin tutuksi  viimeistään synnytyksen yhteydessä. Itse ajauduin lantionpohjan fysioterapian toimintasektorille vähän niin kuin vahingossa, 18 vuotta sitten.  Kaikki alkoi tuolloin naisten virtsan karkailusta ja sen hoitamiseksi  tähtäävistä fysioterapeuttisista toimenpiteistä.  Vuosien saatossa toimintakenttä on laajentunut ja tällä hetkellä lantionpohjan fysioterapiassa asiakkaita on lapsista vanhuksiin, miehistä naisiin.  Ne moninaiset vaivat, joihin lantionpohjan fysioterapiasta ( uroterapia) on apua, ovat tänä päivänä hyvin moninaisia ja monisyisiä.
Alalle kouluttautuminen on ollut haasteellinen matka. Pioneerityössä on ollut pakko etsiä tietoa maailmalta, lukea  tutkimuksia ja selvittää, miten muualla maailmaa on lantionpohjan alueelle paikantuvien vaivojen helpottamiseksi toimittu. Se, miten lantionpohjan vaivoja  on ymmärretty ja erityisesti  mikä merkitys  oman kehomme toiminnallisuudella ja sen muutoksilla on potilaan vaivoihin, on ollut alusta alkaen oman mielenkiintoni kohteena.  Runsas potilasmäärä ja vaivojen kirjo on antanut arvokasta tietoa työn kehittämiseksi – olen oppinut tällä matkalla paljon.  Se, miten paljon nämä intiimialueen vaivat rajoittavat arkipäivää, niistä vaikeneminen ja niiden peitteleminen luo syyllisyyttä , häpeää ja mielipahaa, sen tietää vain se, jolla näitä vaivoja on.
Vaikka Tena-vaipat ovat tervetullut apu monen ihmisen vaivoihin, niiden mainostaminen  "iloisuuden ja onnellisuuden ” tuojana tuntuu  uskomattomalta. En ole työssäni kohdannut ainoatakaan, joka olisi ollut onnellinen, kun lantionpohja pettää, pissa lirahtelee ja pieru ja uloste karkailee tahattomasti.  Tämän alueen toiminnat ovat niin henkilökohtaisia, että jokainen haluaa huolehtia itsenäisesti niiden pelaamisesta,  koko elämänkaaren ajan.  Tälle alueelle haluamme toisten apua viimeiseksi.  Se on vain niin yksityistä  ja intiimeintä reviiriämme.
perusteita
Lantionpohjan lihasten hyvä hallinta ja toimintojen treenaaminen  on aiheellista aivan kaikille ja erityisesti niille, joilla on tällä alueella häiriöitä toimintamekanismeissa.  Tyypillisin vaiva, joka yhdistetään lantionpohjan ongelmiin, on virtsan karkailu.  Ellei tätä ole, hyvin yleinen olettamus on,  ettei tarvitse treenata!
Naisilla tyypillisin häiriöitä aiheuttava tekijä on raskaudet ja synnytykset. Tiedetään, että normaaleista alatiesynnytyksistä 80%:a  päätyy jonkinasteiseen hermo-lihasvaurioon lantionpohjalla. Synnytysten lukumäärät, pitkittyneet ponnistusvaiheet, välilihaleikkaukset , repeämät ja  imukuppisynnytykset lisäävät vaurioriskejä entisestään.  Lihas-hermotoiminta on saanut kertakaikkisesti siipeensä ja toimintamekanismin  alamäki on alkanut joka tapauksessa – oli tuntuvia oireita vielä eli ei. Aktiivisen  kuntouttamisen aihetta on siten aina ja kaikilla. Tärkeintä harjoittelussa on tietää millä tekee ja mitä/ miten tekee. Lantionpohjan lihakset eivät ole alavatsan lihaksia, eivät syviä vatsalihaksia – ne ovat lantion pohjassa - siis alapohjan lihaksia. Ja se, mitä ei tunnista varmasti, sitä ei voi myöskään harjoittaa tehokkaasti ja tuloksellisesti.  Tämä on koko treenaamisen AVAIN.
muut kuormitustekijät
Ongelmia saattaa ilmetä, vaikka ei olisi synnyttänyt. Monet harrastukset lapsuudesta lähtien kuormittavat lantion tukirakenteita. Ne lajit, joissa vatsaontelon paine on voimakkaasti koholla ja mukana on voimakkaita hyppyihin liittyviä alastulotärähdyksiä, ovat rankkoja lajeja alapohjalle.  Riskilajeja ovat mm. yleisurheilu, voimistelu, aerobic, palloilulajit, voimannostolajit, kamppailulajit - vain joitakin mainitakseni. Olennaista ei ole välttää urheilemista, vaan oppia käyttämään lihaksiaan oikea-aikaisesti  ja oikein suhteessa liikkumiseen ja ponnisteluihin.  Lantionpohja toimii iskunvaimentimena vatsaontelon paineille ja ellei se toimi, kohdistuu lantion elinten kannatinsiteisiin nelinkertainen voima suhteessa kehon painoon. Ts.  60kg painavalla aerobiccaajalla lantion tukirakenteisiin kohdistuu 240 kg:n  iskuvoima treeneissä. Marssijärjestys tulisi olla tämä:  Lantionpohjan hallinta ja voima ensin kuntoon ja  vasta sitten liikkumaan. Tässä olisi paljon kehittämishaastetta myös erilaisten lajien  valmennusohjelmiin.
Myös monet työt  ja sairaudet (mm. astma, krooninen yskä, runsas ylipaino) kuormittavat lantionpohjaa kaiken edellä mainitun lisäksi.
seuraukset
Kun lantionpohjalla on ongelmia, seuraukset ovat yleensä sekä  fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia. Vaivoja yleensä  hävetään. Jatkuva piilottelu, puhumattomuus ja peittely luo syyllisyyttä. Aihe on sosiaalinen tabu. Intiimialueen vaivat  nakertavat omanarvontuntoa ja seksuaalisuuskysymyksistä ei  osata oikein puhua.  Vaivat aikaansaavat turhan monista mukavista asioista luopumista. Liikkuminen ja harrastaminen rajoittuu, matkoille ei voi osallistua. WC:t pitää tietää etukäteen ja vaippoja ei voi jättää mihin tahansa. Syömisten ja juomisten rajoittaminen on keino säädellä suolen ja rakon toimintaa. Ja kun tunto heikkenee, katoaa yhdynnästäkin ilo. 
Ja kuten joskus asiakkaani on osuvasti kuvannut ”Suuttoman tautia ei voi kukaan parantaa”. Jos vaivasta ei voi puhua, eikä kukaan hoksaa kysyä, jää tauti parantamatta ja avun tarvitsija auttamatta. Suuri osaa vaivasta kärsivistä luulee olevansa ainoa, jolla näin on. Kuitenkin työikäisellä väestöllä on  esimerkiksi 1/5 :lla  virtsankarkailua siinä määrin, että siitä on jo haittaa. Tämä luo suuren haasteen terveydenhuollolle; miten löydämme nämä vaivoista kärsivät ja kuntoutuksesta hyötyvät asiakkaat ajallaan?  Lantionpohjan ongelmia voidaan  kuntouttaa missä iässä tahansa ja lihasten voima ja hallinta on harjoitettavissa niin nuorella kuin vanhuksellakin. Lähtökohta on se, että nämä vaivat eivät automaattisesti kuulu mihinkään ikään, eikä kenenkään elämäntilanteeseen.

 Fysioterapian kohderyhmät
-          Kaikki synnyttäneet ja raskaana olevat, joilla on oireita, ohjattuun biopalaute-harjotteluun
-          Selkäpotilaat, joilla oireita ja puutteita keskivartalon hallinnassa (välilevytyrä, post-operatiiviset ongelmat)
-          Virtsan karkailusta kärsivät (ponnistus-, pakko- ja sekamuotoinen karkailu)
-          Tiheä- ja pakkovirtsaisuus
-          Erilaiset suolentoiminnan häiriöt (varastointi- ja tyhjennysongelmat)
-          Laskeumat lievemmissä muodoissaan (rakko, suoli, kohtu)
-          Lantion sisäpuoliset kivut
-          neurologiset potilaat, joilla ongelmia lantionpohjalla (mm. MS, parkison)
-     yö- ja päivä kastelusta kärsivät lapset ja nuoret

Kuntoutuksen ydinajatus
Löytää oikeat lihakset ja niiden eriytynyt toiminta omasta kehosta, oppia lihasten  oikea-aikainen käyttö arjessa . Lihasten tunnistaminen ja hahmottuminen on alussa kaikkein tärkeintä. 
- sitä, mitä et voi tunnistaa, et  voi myöskään harjoittaa -
Välineinä terapiassa käytetään on biopalautetta  ja  elektroterapiaa . Olennaista on myös psyykkinen kuntoutuminen, se että  uskaltaa luottaa omaan  kehoonsa ja pystyy osallistumaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ja tärkeintä on tulla asiakkaana kuulluksi ja ymmärretyksi.