ONKIJANA OIVALLUSTEN LÄHTEILLÄ
Ahkerana "ikuisena" oppijana olen juuri parhaillaan valmentatumassa Kinetic Control-kurssille (johon hetken mielijohteesta ilmottauduin - mistähän nämäkin johteet oikein tulevat) ja lukenut ennakkomateriaalia ajatuksella, kunhan selaan. Teksti on englantia ja vaatii sitkeää keskittymistä. Olen jo aikonut monesti lopettaa kesken ( jopa perua koko osallistumiseni kurssille), mutta jokin sisälläni on vaatinut jatkamaan. Olen siis sitkeästi istunut "sorvin äärellä" ja odottanut suurta oivallusta. Välillä istuen, välillä maaten ja välillä lähes päälläni seisoen, jotta otteeni tekstiin ei herpaantuisi. Sitten se tuli - iso jytky.
Löysin yhtäkkiä sen punaisen langan. Tämä lanka nivoi yhteen lantionpohjan ongelmat/oireet ja motorisen kontrollin uudelleen oppimisen/ opettamisen ja paljasti tähän väliin jäävät "heikot lenkit". Toisin sanoen; esim. alatiesynnytyksessä ylivenyttynyt, ylijyrätty lihas ei palaudu itsestään ennalleen toimiakseen arjen tehtävissään ihanteellisesti, vaikka haavakipu, kudosturvotus yms. oireet olisivat jo hävinneet. Hyvään palautumiseen kuuluu myös lihasten todellinen tunnistaminen oikein. Tässä on nyt se ensimmäinen heikko lenkki; kaikki turvotus, kipu, kudosärsytys/tulehdus aikaansaa aina lihasten sisäisessä tunnistusmekanismissa siipeensä, ts. sitä on huomattavasti vaikeampi "sytyttää" hermostollisesti toimintaan ja tunto vinoutuu myös ( = ei tunnu siltä miltä pitäisi ja jostakin syystä tuntuu kuin paikat olisivat kaksi numeroa surempia kuin aiemmin). Tästä johtuen alkaa "tuntuman hakeminen" muualta kropasta. Tässä yhteydessä vatsalihakset mm. korvaavat lantionpohjan toiminnan ja alkaa "väärän oppimisen" vaihe.
Jos tässä vaiheessa ohjataan ja vahvistetaan "vääriä lihaksia" (useinmiten alavatsan lihakset) lantionpohjan kunstannuksella, mennään ojasta allikkoon. Vaivat alkavat pahentua, esim. pidättämisen sijasta pissaa karkaa enstistä villimmin. Ja se liike, mitä on vaikea kropastaan sytyttää ja käskyttää, sitä yrittää pinnistää ja ponnistaa esille kaikin voimin sillä seurauksella, että kaikki muut lihakset aktivoituvat paitsi lantionpohja.
Ja tässä seuraa sitten se toinen "heikko lenkki"; lihasten uudelleen aktivointi, sytyttäminen ja "syöttäminen keskusyksikköön" vaatii paljon toistoja, sanallista ohjausta, palautetta silmin ja korvin kuultavassa muodossa ja kehollisen tunnistamisen vahvistamista KAIKIN mahdollisin keinoin. Jos lantionpohjavaivainen saa käsiinsä kirjallisen harjoitusohjeen ja kehotuksen treenata sen mukaisesti, on se sama kuin antaisi nälkäiselle leivän sijasta kiven. Yrität, mutta et onnistu. Ja kun kaiken kukkuraksi uudelleen opittu lantionpohjan supistaminen on vielä osattava siirtää ja yhdistää arjessa tapahtuvaan perusliikkumiseen ja vähitellen sitten kuormiuttavimpiin toimintoihin, kuten liikuntaharrastuksiin, tarvitaan henkilökohtaista valmennusta. Tarvitaan siis asiaanvihkiytynyttä terapeuttia, joka tuntee "tapaukset" ja tajuaa prosessit. Ja tämä uudelleen sytytysprosessi vie kyllä aikaa ja vaatii vaivannäköä, mutta oikein toteutuessaan on varmasti sen arvoista.......Ja minä jatkan oivallusten onkimista tulevalla kurssillani!!
Löysin yhtäkkiä sen punaisen langan. Tämä lanka nivoi yhteen lantionpohjan ongelmat/oireet ja motorisen kontrollin uudelleen oppimisen/ opettamisen ja paljasti tähän väliin jäävät "heikot lenkit". Toisin sanoen; esim. alatiesynnytyksessä ylivenyttynyt, ylijyrätty lihas ei palaudu itsestään ennalleen toimiakseen arjen tehtävissään ihanteellisesti, vaikka haavakipu, kudosturvotus yms. oireet olisivat jo hävinneet. Hyvään palautumiseen kuuluu myös lihasten todellinen tunnistaminen oikein. Tässä on nyt se ensimmäinen heikko lenkki; kaikki turvotus, kipu, kudosärsytys/tulehdus aikaansaa aina lihasten sisäisessä tunnistusmekanismissa siipeensä, ts. sitä on huomattavasti vaikeampi "sytyttää" hermostollisesti toimintaan ja tunto vinoutuu myös ( = ei tunnu siltä miltä pitäisi ja jostakin syystä tuntuu kuin paikat olisivat kaksi numeroa surempia kuin aiemmin). Tästä johtuen alkaa "tuntuman hakeminen" muualta kropasta. Tässä yhteydessä vatsalihakset mm. korvaavat lantionpohjan toiminnan ja alkaa "väärän oppimisen" vaihe.
Jos tässä vaiheessa ohjataan ja vahvistetaan "vääriä lihaksia" (useinmiten alavatsan lihakset) lantionpohjan kunstannuksella, mennään ojasta allikkoon. Vaivat alkavat pahentua, esim. pidättämisen sijasta pissaa karkaa enstistä villimmin. Ja se liike, mitä on vaikea kropastaan sytyttää ja käskyttää, sitä yrittää pinnistää ja ponnistaa esille kaikin voimin sillä seurauksella, että kaikki muut lihakset aktivoituvat paitsi lantionpohja.
Ja tässä seuraa sitten se toinen "heikko lenkki"; lihasten uudelleen aktivointi, sytyttäminen ja "syöttäminen keskusyksikköön" vaatii paljon toistoja, sanallista ohjausta, palautetta silmin ja korvin kuultavassa muodossa ja kehollisen tunnistamisen vahvistamista KAIKIN mahdollisin keinoin. Jos lantionpohjavaivainen saa käsiinsä kirjallisen harjoitusohjeen ja kehotuksen treenata sen mukaisesti, on se sama kuin antaisi nälkäiselle leivän sijasta kiven. Yrität, mutta et onnistu. Ja kun kaiken kukkuraksi uudelleen opittu lantionpohjan supistaminen on vielä osattava siirtää ja yhdistää arjessa tapahtuvaan perusliikkumiseen ja vähitellen sitten kuormiuttavimpiin toimintoihin, kuten liikuntaharrastuksiin, tarvitaan henkilökohtaista valmennusta. Tarvitaan siis asiaanvihkiytynyttä terapeuttia, joka tuntee "tapaukset" ja tajuaa prosessit. Ja tämä uudelleen sytytysprosessi vie kyllä aikaa ja vaatii vaivannäköä, mutta oikein toteutuessaan on varmasti sen arvoista.......Ja minä jatkan oivallusten onkimista tulevalla kurssillani!!
Kommentit
Lähetä kommentti