perjantai 17. elokuuta 2018

Aina ei voi voittaa, mutta aina kannattaa yrittää!

Työssäni kohtaan kovin usein asiakkaita, jotka tulevat hakemaan fysioterapiasta apua lantionpohjan vaivoihin, jotka eivät monista operaatioista ja  lääkityksistä huolimatta ole poistuneet. Me terapeutit olemme asiakkaan viimeinen toivo.  Surullisinta on se, että lähete fysioterapiaan on annettu varmalla leimalla "ettei siitä kuitenkaan ole hyötyä, mutta käy nyt kuitenkin". Koskaan ei voi tietää etukäteen, milloin terapian tulos onkin koko loppuelämän lottovoitto.  Aina ei  voi voittaa, mutta aina kannattaa yrittää!!  Pohjalaisella sisulla, ellei sitten millään muulla.

Asiakkaani luvalla uskallan kertoa yhdestä työuran sykähdyttävästä projektista. Kyseessä on vaihdevuosien kynnystä  ylittävästä naisesta, jolla on takana helpolla suomenkielellä kerrottuna yksi kohdun poisto (niitä kun on vain yksi/keho), pari kolme erilaista fixaatiota eli kiinnitystä/ ripustusta, jolla nostellaan ja kiinnitellään alasvalahtaneita rakenteita lantionpohjalla. Vähän niinkuin kasvojen kohotus toiseesa päässä, ei ylä, vaan ala. No vaivat ja valituksen aiheet ovat sitten näiden kaikkien korjausten jälkeen listattavissa näin;

- yhdyntäkivut
- virtsan karkailu ponnistaessa, juostessa, pissahädässä
- wc:ssä juoksemista öin ja päivin tiheällä aikataululla
- suolen tyhjääminen huuhtelulla, ei siis niinkuin normaalilla kaavalla
- selkäkipuja, joita ei oikein kukaan ole ottanut korviinsa, vaikka miten valittaisi
- vatsakipuja + "tukoksen tunne" suolistossa

Suunnitelma alunperin oli, että ellei fysioterapia auta, on kirurgin veitsi  sitten seuraavana listalla. Asiakkaan vastuulle jäi ottaa yhteyttä, jos veistä kaipaa.  Yhtäkään korjausleikkausta ei asiakas enää halua, joten tahtotila fysioterapiaan oli vahva. Ja auttamishalu terapeutilla raudanluja. Tapaamiskertoja takana nyt 8.  Terapian myötä valituslistasta on poistunut:

- virtsan karkailu 
- turhat vessareissut päivisin ja öisin
- kaikki kivut, jotka  ovat ikäänkuin menneen talven lumia, pois huuhtoutuneet, myös yhdyntäkivut
- suolentyhjäys ainoastaan huuhtelulla ( sitä tarvitaan harvemmin)

Vaikka tilanne on näinkin huikea, niin korjauskutsua tarjoillaan kovin mieluusti edelleen ja saatesanoilla "ettei terapia tässä tapauksessa ole voinut niin paljon auttaa, etteikö veistä tarvittaisi"  Ketäköhän tässä pitäisi uskoa? Odotan kovin innolla Sote-uudistuksen lupaamaa  valinnanvapautta. Saa valita hoitotahon  ja toivottavasti myös sen, ketä ja mihin uskoo.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti